Maliin astuminen oli jotain aivan odottamatonta. Rajamies tervehti Ailaa ihan kädestä pitäen ja toivotti meidät sydämmellisesti tervetulleiksi. Hyvä ettei Aila saanut kohtausta, kun hänelle ei Mauritanian miehet puhuneet, saati sitten pitkällä kepillä koskettaneet. Rajamuodollisuudet meni helposti läpi ja lähdimme etenemään. Malin ja Mauritanian eron huomasi heti, täältä puuttui ne roskaläjät teiden varsista ja maisema oli vihreämpää.

Kyläläiset vilkuttelivat ja hymyilivät ja joka tauolla joku pysähtyi kysymään onko meillä jonkinsortin ongelmia. Hymyilimme kypäriemme sisällä luultavasti koko päivän :)

Vähän vihreämpää.

Pyörä piti saada tullattua ja tullauspaikan löytäminen olikin melkoisen ajelun takana. Pysähdyttiin kysymään ajo-ohjeita paikallisilta. Heillä oli apina "lemmikkinä" joka hyppäsi pyörän päälle oitis poseeraus asentoon.. Apina oli rauhallinen niin pitkään kunnes erehdyin koskettamaan sitä takaapäin. Kimppuunhan se perkeles kävi, ja sen jälkeen joka isku etäisyydeltä, ja paikallisilla oli ratkiriemukasta.

What ya lookin´at??

Ajelimme Nioro nimiseen kylään josta bongasimme halvan näköisen majapaikan. Paikkaa piti mies nimeltä Bemba jonka kanssa menikin turinoidessa kotvanen. Ranskan kielitaidon puuttuminen teki kommunikoinnista vaan melko yksitoikkoista. Vietimme kolme päivää Niorossa pelkästään löhöillen ja kylällä kiertelemässä.

Mr.Bemba & Compp

Lisko.

Oli pakko lähteä jatkamaan matkaa kun Niorossa ei ollut pankkia ja pimeillä markkinoilla rahan vaihdossa alkoi jäädä liikaa miinuksen puolelle. Lähdimme ajelemaan kohti Bamakoa. Sieltä saisimme rahavarastot täytettyä ja viisumit Burkina Fasoon. Tie oli alkumatkan asfalttipintainen kunnes joku ruoja oli ottanut päällysteen pois 40kilometrin matkalta.
Tie oli monttuinen ja sateen jälkeen h##vetin liukas. Välillä oli parempi ajella ojan puolella kuin varsinaisella tiellä. Bamako ei tehnyt muutosta kielitaitoon. Ranskan kieli jyllää 100%:sti.

Päätie pääkaupunkiin.

Olisipa nyt nappularenkaat alla.

Vihdoinkin Bamakossa.

JATKUU --->