Kansallipuistossa homma alkoi papereiden täytöllä ja vakuutusten otolla, rahat menee onneksi puiston ylläpitoon. Puiston vartija lähti mukaamme näyttämään puita ja pitämään esitelmiä. Taru sormusten herrasta tutut ghost-trees (haamupuut) oli livenä mahtavan näköisiä kummajaisia.

Ghost-tree

Jos sinne voi kiivetä, niin minähän kiipeän.
Työpaikkani "työturvallisuusosastolle" terveisiä :)

Herääköhän nämäkin henkiin?

Matka jatkui esitelmien siivitteleminä eteenpäin. Jumalavita että puut on isoja täällä, Suomalainen mänty laskisi pihkat allensa jos tietäisi.
Sitten kuvioon tuli odotetut apinat. Tällä alueella asuu 2 eri lajia jotka on täysin villejä.

"Laiskempi laji" Nimi unohtunut? :)

"Pirteämpi laji" Nimi unohtunut? :)

Kierroksen päätteeksi oikaisimme kylän läpi. Apinat juoksi täällä leivät kainalossa paikallisia karkuun :) Mukava kierros, suosittelen jos näille nurkille eksyt.

Oikoreitti kylän halki.

Lahjat ei tarvitsisi olla kynää ja paperia kummempia.

Goodbye...

Ajelimme takaisin hotellille makoilemaan. Maha taas vähän oikutteli joten Aila sai käydä syömässä oikeaa ruokaa kun minä taas tyydyin ##%#""! rehuihin.. Seuraavana päivänä lähdettiin sitten katsomaan viereinen vesiputous. Tätä paikkaa en suosittele. Oppaat on vailla lahjoja (=rahaa) ja muutenkin haisee normaalilta turistimössöltä. Kauniit putoukset, ilmapiiri haisee...

152 rappusta alas, 152 rappusta ylös...

Jonkun miljonäärin tuleva kesämökkitontti??

Hotellille taas notkumaan. Lepäiltiin patterit (melkein) täyteen ja matka kohti merenrantaa jatkui. Sadepilvet pakotti meidät pysähtymään aikaisin. Täälläpä sitä kirjoiteltiin Malista asti rästiin jääneet sivut. Voisiko sanoa että on mukava olla Afrikan yössä, kuunella musiikkia ja olla niin kaukana normaalista elämästä, ja Terveenä.. (isolla T:llä)