*******************************************

Otteet Ulkoasianministeriön sivuilta:

Turvallisuus
Niger Delta alueelle tulee välttää matkustamista levottomuuksien vuoksi. Yksin liikkumista ei suositella, ryöstetyksi tulemisen vaara suuri. Turvallisuustilanne Nigeriassa vaihtelee suuresti. Liikkumista vaikeuttaa myös ajoittainen bensiinipula.

*******************************************

Nämä tiedot meillä oli kun Beninistä hypättiin samalle rajanylitys paikalle mistä meidät viimeksi käännytettiin takaisin. Viimekertainen passintarkastaja tervehti meitä iloisesti "Mika and Aila, welcome."
Nyt paperien hoito meni kuin ammattilaiselta. Kaikki paperit oli valmiina, enää vain pyörän näyttö huumeosastolle ja Nigeriaan lompsis. Pyörän ajoin takapihalle missä huomattiin että sivutuen pultti oli tippunut jonnekin. Aila lähti etsimään tuota erikoispulttia etupihalta ja naispuolinen laukuntarkastaja tuli vinkumaan että haluaa nähdä kaikkien laukkujen sisällön nyt heti. Aila ei löytänyt pulttia mistään joten piti laittaa paikallinen hommaamaan meille joku pultti että saadaan pyörä jalalleen. Porukalla nostettiin pyörä keskiseisonnalle että tämä yksi huumevinkuja saatiin hiljaiseksi. Hiki valui laukkuja auringon alla aukoessa ja purkaessa tavara kerrallaan. Onneksi tuo tarkastus into hävisi jo ensimmäisen laukun jälkeen ja paikallinen kiikutti meille pultinpätkän että saattiin sivujalkakin patentoitua kuosiinsa. Pyörä tulille ja rajalta pois.

160kilometriä huruuteltiin ensimmäisenä iltapäivänä. Tiet oli kaupunkien läpiajoja lukuunottamatta hyviä. Kaupunkien tiet oli mutavelli mössöä. Katse kävi useasti peilissä että tuleeko siellä epäillyttävän näköinen auto perässä. Ensimmäinen päivä ainakin selvittiin kunnialla hyvään hotelliin turvaan. Illalla käytiin hotellin baarissa parilla oluella. Nigerialaiset erottuu naapurimaistaan ainakin juomistavoiltaan, kalja virtaa jatkuvalla syötöllä. Illemmalla kun porukka alkoi olla jo kaatokännissä baarimikko tuli kysymään haluaisimmeko juoda oluemme huoneessamme..???... Meinasiko se että kohta alkaa valkonaamoilta mennä nenä vinoon jos täällä pysytään. Juotiin kaljat edelleenkin baarissa ihan sulkemiseen saakka, eikä nenä sen ihmeemmin punottanut aamullakaan ;)

Kauniit näkymät hotellistamme.

Aamusta aikaiseen liikenteeseen. Tästä päivästä ei jäänyt mieleen kuin 410km tylsää asfalttitie jurraamista. Moottoritiellä oli täysin normaalia että meidän kaistalla tuli autoletka vastaan. Poliisiratsioita oli melko tiheään ja niistä pääsi läpi kun pisti enemmän vain kaasua koneeseen. Joskus sieltä kuului jumalaton mölinä joskus ei. Täällä kun ei tiedä onko ne poliisia vai varkaita millä on uniformu päällä. Normaalin poliisin tunnistaa siitä että hän aikoo laittaa meidät vankilaan - joko annat kauhuissasi poliisille rahaa tai sitten hymyilet maireasti päin naamaa, varkaan tietysti tunnistaa siitä että sinulla on 9mm reikiä rinnus täynnä ja rahat ja tavarat on viety sen kummemmin kyselemättä :) Illalla saavuttiin isoon kaupunkiin nimeltä Onitsha. Hämärä alkoi jo tulla päälle joten napattiin paikallinen mopopoika opastamaan meidät hyvään hotelliin. Mopon perässä ajettiin mutavellitietä pitkin kilometrejä, odotukset hotellin tasosta ei olleet kovin ihmeelliset.

Tie hotellille.

Ennen hotellia tuli iso porukka uniformuissa aseineen pysäyttämään meidät. "Voi v###u, me mentiin ansaan 1000-0". Pumppu ennätti ottaa kierrokset ja kaasukäsi oli valmiina kiihdyttämään karkuun. Mies tuli rynnäkkökiväärin kanssa tarkastamaan passit ja antoi luvan jatkaa matkaa. Hotellin pihassakin adrenaliini tuntui hyrräävän :) Hotellikin oli todella hyvä tasoinen joten iloisin mielin päivä saatiin pulkkaan. Iltapalalla tuli paikallinen kyselemään matkastamme ja kyselikin kyllä niin tarkkaan että varmaan hän tietää paremmin matkamme tarkoitukset ja mielikuvat kuin me. Keskustelu saatiin onneksi käännettyä Nigerian elämään ja ongelmiin. Suomessa uutisista saa katsella kuinka Nigeriassa räjäytellään öljyputkia ja kaapataan Eurooppalaiset työntekijät ja vaaditaan heistä lunnaita, mutta koskaan siellä ei kuulu vastausta miksi. Siksipä me valistetaan nyt siinäkin asiassa ihan asiantuntijoina :)

Mika ja Aila, freelancer uutisankkurit, Nigeria: Nigeria on öljyvaltio ja paikallisissa jaloistamoissa kaikki johtajat ja insinöörit ovat valkoihoisia, paikalliset mustat toimii siivoojina, vartijoina ja autonkuljettajina koska paikallisista ei löydy tarpeeksi koulutettuja henkilöitä johtoportaaseen. Täällä melko hyvin koulutetun henkilön on ollut vaikea laskea yksinkertaisia yhteen tai vähennyslaskuja ilman laskinta. Paperilla siinä menee minuutti ja usein lopputulos on silti väärin. Tästä se metakka on syntynyt kun palkkarahat menee muualle kuin paikallisille työntekijöille. Nyt paikalliset kaappaa valkoisia työntekijöitä ja yrittävät tasoittaa palkkajakaumaa. Lunnaat pyörii useissa sadoissa tuhansissa euroissa/kaapattu henkilö. Joskus nämä päättyy hyvin, joskus ei.

Hyvin levätyn yön jälkeen ajeltiin Calabar:iin asti jossa Kamerunin lähetystö sijaitsee. Oli sunnuntai joten huomenna olisi viisumin ruinaamis päivä. Melkein vierestä löytyi extraluxusmultimodellhotelli jonne mentiin hymyillen kysymään halvimman huoneen hintaa. Hinta oli raikkaat 8000Niaraa (45€). Käynnistettiin pyörä lähteäksemme slummialueelle kun hotellista kirmasi hotellin johtaja kysymaan paljonko voisimme maksaa huoneesta. Kiva huomata joskus olevansa se joka voi sanella hintahaitarin. 4000Niarasta päästiin sopimukseen ja huoneeseen lompsis. Huoneesta löytyi kaikki, jääkaappi, Sateliitti-Tv, Lämminvesi, ilmastointi, kylpyamme!! ja kaikki oli tiptop. Paskaset vaatteet kaappiin ja kuumaan kylpyyn....aaaah!!!

Fresh feeling.

Luxusta.

Maanantai aamuna Kamerunin lähetystöön. Viisumien tulo kesti ja kesti. 15minuutin paperityö kesti näiltä herroilta 5tuntia. Kello oli jo 15:00 joten ei ollut enää aikaa ajella Kameruniin. Hotellin johtaja antoi meidän lepäillä samalla hintaa vielä toisenkin yön.

Seuraaana aamuna ajeltiin Kamerunin rajalle. Nigerian rajavartijat kertoi että edessä oleva Kamerunin tie olisi tosi huonossa kunnossa ...
"Joo Joo" ja eteenpäin.