Beniniinkin mentiin "takki auki", viisumit anottiin vasta kun meidät oli leimattu Togosta ulos pyörinemme. Beninin puoli toimi kuin kello, luukulta toiselle ja homma oli selvä, ainut miinus vaivaisesta 48tunnin viisumista.

Ajeltiin muutama kymmenen kilometriä kun saavuttiin Grand-Popo nimiseen paikkaan. Ajeltiin väärästä risteyksestä ja tie päättyi mereen. Ailalle tuli samalla nälkäkin joten mentiin syömään rannalla olevaan ravintolaan. Pöytään mennessä kuului vierestä Suomalaista puhetta, what a f#ck??? Esittelivät itsensä Anneliksi ja Tillaksi. Kyseisessä kylässä on Suomalaisten kulttuurikeskus (Villa-Karo) ja paikassa vierailee 200 henkilöä vuodessa. Kylläpä siinä ihmeteltiin miten monien sattumusten summana tultiin länsi-Afrikan ainoaan Suomalaiseen keskukseen. Lähdettiin vierailemaan sinne ruoan jälkeen. Ovella musta vartija tuli hymy naamalla ja tokaisi "Terve, mitä kuuluu?", pisti hieman hymyilyttämään meitäkin :)

Welcome to Villa-Karo.

Talossa tavattiin Suomalainen henkilökunta ja kierreltiin siellätäällä. Saatiin hyvä vinkki seuraavasta yöpaikasta. Sovittiin treffit hotellillemme illaksi Jorin, Suvin ja Maaritin kanssa.
Paikkaa piti erittäin rento, 100% Rastamies. "Hotelli" oli halpa ja siisti. Illallinen nautittiin Suomalaisten kera.

Lion Bar

Satoja kilometrejä melkein autiota hiekkarantaa.

Aamulla päätettiin lähteä kokeilemaan Nigerian rajaa. Cotonoun kaupunki oli täysin tukossa. Moottori kävi kuumana ja hiki virtasi paikoillaan jollotellessa. Päästiin kaupungista ulos vasta iltapäivällä, joten yöpaikka piti ottaa vielä ennen rajaa.

Ajamisen nautintoa Cotonoussa, Nopeus 0km/h

Aamusta aikaiseen rajalle. Kysyttiin Beninin rajamiehiltä saadaanko me viisumit Nigerian puolelta, kyllä saadaan!! Siitä sitten leimat passiin ja pyörälle että poistutaan maasta. Nigerian puolella sitten kävi ilmi ettei viisumeita myönnetä muualla kuin lähetystöissä...Pyörä oli leimattu jo Nigerian puolelle, mutta me oltiin "ei kenenkään maalla". Onneksi Beniniin päästiin takaisin ilman uutta viisumia ja pyöräkin leimattiin pois Nigeriasta mutta ei leimattu sitä enää Beniniin tuoduksi :)
Ja mehän ei hevillä uskota, ajeltiin seuraavaan rajapaikkaan mutta ei ne sitä viisumia näköjään myönnä. Beninin viisumikin meni umpeen joten nyt sitten ollaan luvatta maassa viikonlopun yli ja pyöräkin on papereiden mukaan "ei kenenkään maalla" Beninin ja Nigerian välissä :)

"MOKA" keeps you going...

Maanantai aamuna kipinkapin maahanmuuttovirastoon viisumien pidennykseen. Nyt saatiin Beniniin kuukauden viisumit vaikka häivytäänkin maasta samointein kunhan saadaan viisumit Nigeriaan. Passit jäi kuitenkin virastoon ja takaisin ne saadaan vasta 2päivän kuluttua. Hotellilla notkuminen alkoi jo kyllästyttämään ja kaupungilla kierteleminen ei enää kiinnostanut. Pitkältä tuntuneen odottelun jälkeen saatiin passit käteen ja suuntasimme Nigerian lähetystöön. Lähetystön seinässä oli nootti jossa kerrottiin ettei viisumeita enää myönnetä kuin kotimaan lähetystöissä. Meiltä vaadittiin henkilötodistusta että olemme Beninin kansalaisia ennenkuin saataisiin edes laittaa anomusta vetämään. Aikamme turinoitua sisältä tuli joku astetta isompiarvoisempi mies joka alkoi tivaamaan matkareittiämme, miksi olemme tälläisellä matkalla, missä aiomme yöpyä, mistä tulimme ja minne aiomme mennä etc. etc... Vastailtiin sen minkä ennätimme ja mies suostui laittamaan hakemuksemme eteenpäin jos vain ennätämme 1,5tunnissa käydä ottamassa valokopiot kaikista mahdollisista asiapapereista. Hiki hatussa tehtiin paperityöt ja anomukset ajallamme ja puoli tuntia myöhemmin saatiin viisumit käteen. Viisumit oli vain transit (siirto) viisumit jonka kesto on vain 4päivää. Matkaa Benin rajalta Kamerunin rajalle on vähän päälle 1000km joten turhat nautiskelut jää nautiskelematta.
Ei haittaa, Nigeria here we come...