Rajan ylitys meni kuin vettä vaan. Ajeltiin hymy huulilla kaupunkiin jossa meille kerrottiin että ajoimme väärällä kaistalla. Täällä ajetaan tien vasemmalla puolen, jonka odotimme alkavan vasta Etelä-afrikassa. Ajettiin ensimmäiseen hotelliin. Hotellin johtaja tiputti huoneen hinnasta 5€ (35€ sis.aamupalan) ihan vaan sen takia kun ollaan tultu niin kaukaa. Lepäiltiin tuossa hotellissa sitten kuusi päivää. Oshikangon kaupungista löydät melkein mitä vain tarvitset, pankkiautomaattejakin oli ihan kaksin kappalein.

Travellaajille sokeria, uima-allas.

Matka jatkui Opuwa nimiseen kylään josta löytyisi Himba-niminen heimo. Himban erottaa siitä että naisen hiukset ja iho on kuorrutettu savella, niin ja tietysti siitä että heillä ei pahemmin ole vaatteita. Himboja käveli siellätäällä ja pitihän meidän yksi seurue pysäyttää että saadaan valokuvat muistoksi.

Himba ja Herero-heimolaisia

Vietettiin yö tuolla Opuwassa. Aamulla pois lähtiessä huomattiin hauska katukyltti. Me ei oltukaan ensimmäiset Suomalaiset Namibiassa :)

Muutama kirjoitusvirhe, mutta meijjän Martti se on :)

Hiekkatietä pitkin ajeltiin pitkä pätkä. Aila ei juurikaan nauttinut hiekkatien tuomasta "jatkuvasta sivuluisusta" mutta edellisten maiden kokemuksiin verrattuna tämä tie oli mahtava. Ensimmäisen kerran "vuosiin" sateesta ei ollut tietoakaan. Kaikkialla oli kuivan näköistä ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Kuiva hiekkatie, enjoy :)

Tultiin poliisien tarkistuspisteeseen. Täällä ei kysellä enää passeja vaan tarkastetaan ajokortti. Antoivat listan täytettäväksi missä kysyttiin vaan nimi ja ajoneuvon rekisteritunnus. Jatkettiin matkaa ja 10minuutin kuluttua tuohon poliisipisteeseen ajeli seuraava Suomalainen. Meidän nimen nähtyään hän ajeli autolla meidät kiinni. Mies oli asustellut Namibiassa jo pienen ikuisuuden joten häneltä saimme pikakurssin minne mennä ja minne ei. Aikamme turinoitua otettiin kuva ja jatkettiin matkaa.

Tästä eteenpäin ajeltiin kansallispuiston reunaa pitkin. No nyt niitä Afrikan elukoita sitten vihdoin ja viimein nähtiin... ja useita. Matkaa piti jatkaa jatkuvasti tien pientareita vahtian koska näitä elukoita oli PALJON. Ensimmäisenä Strutsi, sitten "peuroja", kirahvi, villisikoja, apinoita... (valokuvia oli hankala ottaa kun nämä eläimet ei ole mitään made in Korkeasaari tuotosta, vaan ne ottaa jalat alleen kun pikkaisenkin hiljennät vauhtia.)

Livenä oudon näköinen kummajainen.

ööö..jonkinsortin peuroja.

Yksinäinen kaveri.

Maisemat ei mitään kovin kaksista olleet. Muistuttaa aika paljon jotain Mauritanian ja Malin sekoitukselta. Mutta onneksi oli noita eläimiä että tuolla pätkällä pysyi hereillä, asfaltti oli nimittäin niin tasaista että sillä voisi pelata biljardia. Yöpaikkaa etsittiin Otjiwarongo:sta. Tämä kaupunki alkoi näyttämään totuuden millaista on Namibiassa. Ruokakaupat on parempia kuin Suomessa, täältä löydät kaiken ja hintataso suhteutettuna paikallisten (valkeiden) palkkaankin on huomattavasti edullisempi. On hampurilais paikkoja, pizzerioita, sitä tätä tuota ja näitä... Kuka kertoi joskus että - "Jos et ole käynyt Namibiassa, et ole käynyt Afrikassa..."
Heh, saatan olla hiukan erimieltä :)

Majapaikassamme tutustutiin mieheen nimeltä Rudy. Hän kuunteli innostuneena matkatarinaamme ja kertoili millaista on elää Namibiassa. Vaihdettiin puhelinnumerot ja sovittiin että pidetään viikonloppuna grilli-ilta Windhoekissa hänen kotonaan. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme ajelemaan kohti pääkaupunkia (Windhoek). Ajoimme melko vauhdikkaasti kun tänään oli perjantai ja meidän piti ennättää BMW:n huoltoon renkaiden vaihtoon ja ostamaan öljynsuodattimia mitkä meni piloille Kongossa. Oltiin ajoissa BMW:llä ja heillä oli aikaa vaihtaa katurenkaat alle. Etuvanteesta löytyi tasainen kohta (Angolan tiet, prkl) mutta sille ei nyt mitään mahda, kun kerran ilma pysyy renkaassa ja tasapaino on suftkoft niin eikun eteenpäin. Reppumatkaajien majapaikat oli kaikki täynnä. Ajeltiin tuntikausia ympäri kaupunkia ennenkuin löydettiin paikka missä kukkaro kestää olla. Laitettiin Rudylle tekstiviesti että huomenna tulisimme sinne grilli-illalliselle, ja yöpymäänkin vielä kaupan päälle ;)

Rudyn luona grillattiin iso kasa lihaa ja nautittiin oluen ja punaviinin tuomasta "hiprakasta" :) Ruoka oli todella hyvää ja palvelu vielä parempaa. Rudyn kaverit ja lapset poikaystävineen kävi katsomassa meitä kummajaisia. Oli todella mukava ja "rentouttava" ilta.

Rudy & Me.

***************************************************
Thank you Rudy for offering us a nice barbeque evening.
It was really wonderful to just be and relax.

- Mika and Aila -
***************************************************

Palattiin iltapäivällä takaisin majapaikallemme ja varattiin huone viikoksi. Päivät menee löhöillessä ja silloin tällöin kaupungissa pyörien ja pyöräkin tuli huollettua "kunnolla". En ole koskaan nähnyt kaunista kaupunkia, nyt olen - Windhoek.

Maailman hiljaisin pääkaupunki??.

Täälläpä sitä köllötellään ja ihmetellään että missä me ollaan jouluaatto...samapa tuo - Afrikassa :)