MAROKKO 19.7 - 20.7.2007

Aamukahvilla istuessa Mohammed ilmestyi sovittuna aikana paikalle. Pakattiin tavarat ja lähdettiin hänen vanhempiensa luokse. Kylä oli jo todella pieni ja sähköjäkään ei valtio ole jaksanut vetää.
Perhe otti meidät lämpimästi vastaan. Syötiin ja juotiin teetä ja ihmeteltiin maailman menoa. Mohammed näytti valokuvaa jossa muutama vuosi sitten oli Saksalainen eksynyt moottoripyörällään samaan kylään. Kun napa oli täynnä niin lähdettiin kävelemään pitkin joenvartta. Kyllä siinä turistien päät pyöri kun jokainen ruohon tuppokin oli erillainen kuin Suomessa. Melkein jokaisessa puussa kasvoi jotain syötävää, appelsiini, persikka, viinirypäle, taateli, omena....ja maha vaan kasvoi ja kasvoi :)

Alla nektariinipuun...

Kun hedelmät oli sopivasti laskeutuneet lähdimme kävelemään vanhoille raunioille. Matkaa kertyi edestakaisin 10kilometriä ja vanhan kulta/hopea-malmilaitoksen rauniot ei niin ihmeelliset olleet, mutta hauskaa oli.

Malmilaitoksen rauniot

Malmilaitoksen rauniot

Ja kävelyn jälkeen piipahdettiin vielä eräässä talossa minttu-teellä. Hauskan tuntuinen mies vaikka ei englantia sanaakaan puhunut. Taivasteli sitä kuinka kaukaa ollaan tultu ja kuinka kauas yritetään mennä, ja varsinkin sitä minne maihin aiomme nokkamme työntää.

Marokkolaiset on pätkiä :)

Päätimme jäädä yöksi kylään ja jatkaa matkaa sitten seuraavan aamuna. Illalla Mohammedin siskonmies tuli töistä kotiin ja siitä se tarinointi sitten alkoikin. Mies oli ammatiltaan automekaanikko ja työpaikkanaan mopokorjaamo. Sieltä se vajasta kanteli kiinnileikanneita sylintereitä ja mäntiä ja katsoi kysyvästi tiedänkö mitä nämä osat ovat. Kun kerroin tietäväni niin sitten sieltä kannettiin jo kampiakselia ja muita sisuskaluja että niistä olisi jo rakentanut koko mopon. Onneksi jossain kohti tuli pakollinen käsienpesu joten ei tarvinnut koko tallia purkaa.
Ja sitten syömään, laskuistakin jo sekaisin montako meitä siitä samalta lautaselta käsineen kävi syömässä, mutta pääasia että ruoka oli hyvää ja pöytäseurue aivan mahtava.

Tämä mekaanikko oli kaatunut mopollaan ja satuttanut kätensä ja selkänsä aika pahasti. Paikallinen lääkäri oli määrännyt teetä lihasvaivoihin. Aila kaivoi lääkelaukusta kipulääkkeitä ja mobilaattia ja siitäkös se kiitostulva alkoi. Mekaanikkokin näytti aamulla voimisteluliikkeitä että ei varmaan koske enää, arvoitukseksi jää vain se montako niitä tabletteja tuli sitten nautittua :)
Paikallisen tohtorin tee-yrtit saimme mukaamme ja aika näyttää tuleeko niistä ikinä mitään keiteltyä.

Aamupalan jälkeen otimme valokuvat koko poppoosta ja "kuka haluaa istua moton päällä?" macho-kuvan :)

Koko poppoo

Mohammed.

Mr. Automechanic

Kasvuvaraa jäljellä riittävästi.

Berber-enduro. :)

Joskus se matkan jatkaminen ei tunnu parhaalta mahdolliselta vaihtoehdolta, mutta edessä odottelee uudet seikkailut ja Mauritanian viisumi lyhenee päiväpäivältä. Hyvästelimme kaikki ja hyppäsimme pyörän selkään, bye bye!!

***************************************************
Thank you Mohammed & family.
We had a great time and we wish to meet you again.
***************************************************
- Mika and Aila -

JATKUU --->