Rajavelvollisuudet meni helposti läpi. Liikennevakuutus ja pyörälle väliaikainen oleskelulupa (passavant) saatiin sen kummemmin kyselemättä. Rajalla onneksemme kerrottiin että koko matka pääkaupunkiin asti oli päällystetty ja hyväkuntoinen. Hymy huulessa lähdimme suunnistamaan kohti Nouadhibou:ta, josta saataisiin polttoainetta yli 500km huoltoasemattomalle reitille.

Kappas, suora tie

Nouadhibou oli totaalinen muutos edellisiin kaupunkeihin nähden. Suurin osa ihmisistä oli mustia ja talot romahtamisen partaalla. Pysähdyttiin kahvilan eteen. Aila meni tilaamaan kahvit kun minä ajelin kadun yli tankkaamaan. Huoltoasemalta liikkeelle lähdettäessä joku jo repäisi Ailan ajohanskat remmien alta mukaansa. Silmät ei riitä tässä maassa katsomaan ettei jokin tavara repäistä pyörästä irti kun selkäsi käännät. Aikuiset ja lapset tulevat porukalla pyörän ympärille ja aivan ihoon kiinni heti kun pysähdyttään, mitä siinä voi tehdä, huutaa että painukaa muualle tästä pyörän ympäriltä?? Tottakai tulemme olemaan jokaisessa maassa ihmisten ympäröiminä uteliaisuudesta, mutta täällä suurin osa haluaa vaan varastaa jotain arvokasta.
Kahvitauolta tullessa oli joku sitten vienyt normaalin kaupan mehupurkin, jossa oli paridesiä "jämiä"... Siinä vähän aikaa kiroillessa päätettiin lähteä "pakoon" kohti Nouakchott:ia. Iltakin alkoi jo hämärtyä kun tupakkatauolla tuli rajalta tuttu assitentti. Kyseli meinataanko nukkua aavikolla - kyllä - nukkukaa vähintään 7km tiestä turvallisuutenne vuoksi, minne h#lv#ttiin me ollaan tultu???

Peloissamme ja täydellisessä pimeydessä paahdettiin menemään. Kilometrit ei tuntuneet vähenevän ollenkaan ja sitten tuli totaalinen väsymys. Molemmilla puolin tietä Saharan hiekkaa jota ei pysty ajamaan 10metriä lämpö- halvausta saamatta. Muutaman kilometrin välein käytiin kokeilemassa jalalla olisiko tienvierestä kovempaa. Matkaa oli pääkaupunkiin 250km kun löydettiin senverran kovempaa alustaa että päästiin 70metriä pois päätieltä. 7kilometrin turva-alueesta 70metriin, aivan sama. Pyörä naamioitiin takeilla, kello soimassa 6:00, siihen vaan vauva-dyynin kupeeseen nukkumaan ilman telttaa. Nukuttiin melkein yhdeksään :)

Yöpaikka vauvadyynillä

Kyllä päivänvalossa ja pirteänä tuntui huomattavasti paremmalta. Keiteltiin kahvit ja vilkuteltiin vierestä porhaltaville autoilijoille. Ajomatkan ensimmäinen pysäytys tuli telttakylän viereen. Taka-ajatuksena oli nähdä millaisia nämä "oikeat" Mauritanialaiset ovat. Tyttö tuli heti tienlaitaan katselemaan ja kohta sieltä alkoi tulla koko suku perässä. Ei mennyt minuuttia kun kolme tyttöä oli kyselemässä kyniä ja vaatteita. Annettiin pikkupojalle tikkari ja yhdelle tytölle työpaikkani T-paita kun tuntui olevan mieleinen. Jossain siellä aavikolla menee tyttö Imagon Oy:n paidassa dyyniltä toiselle, tiedä vaikka joskus Discoveryn luontodokumentiltä olisi bongattavana :)

Tytöt telttakylästä.

Nouakchott:iin saavuttiin puoliltapäivin ja alettiin etsiä hotellia. Yksi ainut hotelli löytyi jossa pyörä saatiin kinaamisen jälkeen työntää talon sisälle. Tavarat huoneeseen, suihkuun ja kaupungille kävelemään. Pikkuhiljaa alkoi Mauritanian hintataso näyttää kasvojaan. Hinnat ei paljon Suomen tasolle nöyristele, päiväbudjetti menee että vilahtaa ja ajaessa menee roimasti yli polttoaine kustannusten takia. Hotelli maksoi 37€/vrk, polttoaine 0,9€/L, 1,5L vettä n.1€, normaalit kauppatavarat kalliimpia kuin Suomessa. Tämä ei ole mikään säästömatkailijan paratiisi, teitpä itse ruokasi tai et.

Nouakchott, Kaupunki jossa pelti rutisee.

Pitäis päästä vasemmalle...

Kadun pientareet oli täynnä simpukoita. Tarkemmin tutkiessa simpukoita oli käytetty kaikkialla, asfaltti, talojen tiilissä, teiden pientareilla, niitä on miljoonia ja miljoonia...

Tienlaita.

Asfaltti.

Talojen tiilet.

Ihmiset oli täällä ystävällisiä ja juttukaveria olisi tullut jatkuvasta rahanvaihtaja tulvasta. Internet paikkoja oli siellä täällä ja internetin käyttö oli onneksi halpaa. Luimme Senegalin ja Gambian turvallisuus tiedotteita mitkä ei kovin lohduttavia Senegalin osalta olleet. Päätettiin mennä hotellille miettimään mitä tehdään. Senegal:iin pääsee Rosso:n rajaylityspaikasta jota kaikki matkaajat ovat varoittaneet käyttämästä. Korruptiota Mauritaniasta poistuttaessa ja pahemmat konnat rajan toisella puolella vastaanottamassa. Viisumivapaus himotti mutta pelkona oli että meidät saatettaisiin Senegalin rajalta Gambiaan saakka. Hintaa tuolle "convoy" ajelulle tulisi 250€. Viimehetken päätöksenä päätettiin olla hotellissa vielä yksi yö ja mennä aamusta Mali:n lähetystöön viisumien hakuun. Taksilla lähetystöön ja viisumit tuli 3tunnissa paikan päällä odottaessa.

We are going to Mali